Runo

Painamme kielelle helpotuksen,

kun äänet muuttuvat liian häiritseviksi

ja luomme haarniskoja,

kun joku talloo sydäntämme

kuin yrittäen saada sen rytmin muuttumaan.

Sietokykymme on ihaltavan ääretön,

kun kumarramme vuosisatoja vanhoja rakennelmia.

Emmekä huomaa miten maailma

niiden ulkopuolella on niin avara,

ettei sen saavuttaakseen

tarvitse kuin irrottaa.

Runo

Ja juuri silloin sinä tulet,

kun tuuli on piiskannut hiukseni pesäksi,

sääreni jääneet sänkisiksi

ja vaatteeni ovat ne ainoat puhtaat.

Avaruuden kuvia

Täydellisyyden tavoittelu voi olla pahimmillaan tuhoavaa, mutta tässä tapauksessa se vei minut ihanaan luovaan tilaan, jossa sain viilattua nämä muutamat avaruuteen sijoittuvat runoni pieneksi kokoelmaksi.

Avaruus

Runo

Joskus tunnistit kaikki tähtikuvioni

ja sait kaikkeuteni sykkimään.

Mutta tuhottuasi liian monta aurinkokuntaani,

en voinut kuin murskata sinulle antamani maailmat

vaeltamaan galaksiani pieninä kappaleina.

Joskus joku niistä iskeytyy planeetalle,

jonka luulin jo unohtaneeni.

Runo

Minun sisälläni on neljä kieltä,
joista yksi on vioittunut.

Kun tuo kieli soi,
olen nujerrettu mieli.

Salaa se tanssittaa minut
tyhjiin lupauksiin
ja valheellisiin syleihin.

Punoo sydämeni rytmin
käymään kanssaan
samaa tahtia.

Kun tuo kieli soi,
en välitä vaikka sattuu.

Mutta kun se vaikenee,
jäljelle jää vain sydän,
joka itkee menetystään.

Enkä voi ymmärtää
tuota neljännen kielen naista
kolmen muun soidessa.

Sillä kun tuo kieli soi,
olen vieraudessani taltuttamaton.

Runo

Sanat kumisevat

enää keuhkojen kaltereissa,

kunnes ne valuvat kuin vedet viemäriin

läppien lomitse täyttäen sydämen

karhunkielillä ja kadonneilla vastauksilla.

Runo

Minä vellon levottomana merenä.

Paiskaudun aaltoina rantakallioihin
ja hetken lennän pisaroina keveyttä tavoitellen,

uudestisyntyen.

Kunnes kohtaan seinämän,
joka heittää minut rajan yli

kulkemaan näitä rantoja
merta kaipaamatta

ja suolat haavoista 

pois sivellen.