keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Runo

Rouhiutua niin,
etten erottuisi edes hiekasta.

Meri suolaa minut valmiiksi,
jotta sisältäni puhkeavat haavat
eivät jäisi huomaamatta.

Minä en luo edes varjoa.

Kaikki on liian tässä,
koska sinä.

Silmäni täynnä
ihon leikkaavia reunoja.

Antaisit edes rikkoa sormenpäät.

Ja jälleen meri.

Syli täynnä kouristelua
aiheuttavia hyväilyjä.

On pakko painaa kämmenet
hiekalle.

Huutaa autius pois.