sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Runo

Painamme kielelle helpotuksen,
kun äänet muuttuvat liian häiritseviksi

ja luomme haarniskoja,
kun joku talloo sydäntämme
kuin yrittäen saada sen rytmin muuttumaan.

Sietokykymme on ihaltavan ääretön,
kun kumarramme vuosisatoja vanhoja rakennelmia.

Emmekä huomaa miten maailma
niiden ulkopuolella on niin avara,
ettei sen saavuttaakseen
tarvitse kuin irrottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti