perjantai 2. lokakuuta 2015

Runo

Minä vellon levottomana merenä.

Paiskaudun aaltoina rantakallioihin
ja hetken lennän pisaroina keveyttä tavoitellen,

uudestisyntyen.

Kunnes kohtaan seinämän,
joka heittää minut rajan yli
kulkemaan näitä rantoja
merta kaipaamatta

ja suolat haavoista 
pois sivellen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti