Sinä ruokit tyhjyyttäni sanoilla,
joiden pelkään olevan tarkoituksettomia.
Jo tapahtunut saa minut
luomaan mielessäni rakennelmia,
joiden läpi käsi menisi kuin savusta.
Törmään niihin kuin seinään
ja olen haurainta maan päällä.
Ehkä vain heijastus.
Maailman suurin illuusio,
jonka purkamiseen tarvitsisin
jumalten voimat.
Janoan sinulta sanaa,
joka tekee minusta keveydessään vahvan.
Sanaa,
joka minulla jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti