lauantai 29. elokuuta 2015

Runo

Rumia muistikuvia lapsista,
jotka olivat kadottaneet sylinsä.

Kuinka hauraita he olivatkaan
kovuutta sykkivien kuoriensa alla.

Niin kipeästi he kuluttivat itseään
merkityksettömiin suhteisiin

ja ihmettelivät sisuksiinsa avautuvia
tyhjyyden onkaloita.

Mädäntyvät ruumiit
olivat heidän kauneutensa alttareita

ja valheelliset paratiisit
heidän totuuksiaan.

Kuinka surullisia he olivatkaan
kapeissa taivaissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti