Punoudut tahtomattani mieleni
rakennelmiin
ja hetkessä olen harsoa.
Kuinka sormesi voisivat
puhkaista minut riekaileiksi
etkä huomaisi mitään,
sillä se mitä olen sinulle luvannut,
olen rikkonut itselleni.
Miten helppoa olisi hautautua
noiden seinien lomaan
ja tyytyä himmeään valoon,
ellen olisi tehnyt niin
liian monta kertaa.
Sillä vain riekaleiden lomasta
voi tuntea auringon kaikkein selkeimmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti