Runneltuina
keräämme rumuutta yllemme.
Mässäilemme jo tapahtuneiden hetkien merkityksillä.
Silti niin palavasti
sormemme haluaisivat kasvattaa sulkansa.
Miten kaipaavasti huokaavat kurjet pesistään
yrittäen herättää kaipuutamme muualle.
Lempeästi ne taittavat siipensä
rumuutemme ylle,
jotta joskus voisimme ymmärtää sen katoavaisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti