Muistot kavahtavat toisiaan.
Ne lennähtävät parveksi lintuja,
joiden siivet viiltävät tietoisuuden reunamia.
Kun ne täyttävät ajatusten sinen,
putoavat haavoittuneet sydämen kammioihin.
Siellä ne laulavat surusta,
joka kaikuu jokaiseen kolkkaan.
Eikä kohta ole enää muuta
kuin lintuja mustanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti