perjantai 24. heinäkuuta 2015

Runo

Tyhjyys saa meidät harhautumaan
mustien aukkojen sydämiin.

Emme tunnista kaipuuta
oikeille kiertoradoille,

vaan vaellamme kuina
kuolleiden kivien ympärillä.

Ja miten äärettömienkin matkojen päästä
me etsimme turhaan toista loistavaa,
kun olemme kerran yhden kohdanneet.

Laskemme aikaa,
vaikka sen säikeet ovat katoavia

kuin tyhjyydet galaksien väleillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti