torstai 30. heinäkuuta 2015

Runo

Avaan sylini, kun aika on oikea
ja olen hetken kuolematon.

Sanot, että sinulla on toinen
enkä voi ajatella muuta kuin rakastan.

Vaikka mieleni punoo tarinoita meistä,
ei niistä yksikään kerro sinusta.

Nauran, kun luisut ulottuviltani.
Annan perään lentosuukon

ja käännän kasvoni aurinkoon,
jotta en unohtaisi loistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti