Olen hioutunut sinuun monta kertaa.
Tunnistan sanojesi sävelen,
vaikka kasvosi ovat toiset.
Jokainen kosketus on taideteos,
aikakaudet harjoiteltu.
Monesti olen sinut hylännyt,
sydämeni vihaan kastanut.
Piirtänyt rajat,
veistä kaulallasi pitänyt.
Lopulta ymmärsin armon.
Solmut avasin
ja päästin irti.
Olet siinä vielä,
vaikka ovi on auki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti