Galaksisi kohtaamisen jälkeinen tyhjyys.
Olen kuin kuu
jossain kuolleessa kolkassa,
jonne tähdet lakkasivat loistamasta
vuosituhansia sitten.
Miten hiljaa ikuisuus pyyhkii näitä meriä
luoden välillä hauraita merkkejä
jostain kerran tapahtuneesta.
Jos yritän vahvistaa niitä,
ne katoavat ja piirtyy tilalle irvistäviä hahmoja,
jotka saavat minut kavahtamaan.
Pakenemaan keveiden kivilajien alle.
Unohtamaan oman galaksini äärettömyyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti